maanantai 17. heinäkuuta 2017

Anteeksi antamisesta

Jo jonkin aikaa mulla on ollu halu antaa anteeks kaikille niille, jotka on tehny mulle pahaa.
Eilen illalla mä sit valitsin anteeksiannon.
Aloin rukoilla ja kävin mielessä läpi ne, joille annan anteeks. Väkivaltaiset miesystävät, kaikki jotka käytti mua seksuaalisesti hyväkseen, koulukiusaajat, petturit, kaikki jotka on tehny mulle pahaa tavalla tai toisella ja saanu mut katkeroitumaan. Myös ne lääkärit, jotka eivät halunneet mua auttaa vaik ois voinu, erityislastensuojelu yksikön ilkeät työntekijät, hoitoalan tyypit jne. Kaikille annoin anteeks, joita kohtaan olin katkeroitunu, myös itselleni.
En olis pystyny siihen omin voimin. Jonkin aikaa olin rukoillu kykyä antaa anteeks ja nyt siihen pystyin. Kiitos ja kunnia Herralle Jeesukselle!
Kun olin saanu annettua anteeks, mulle tuli voimakas rauhan tunne. Tajusin et tää oli hyvin tärkeä asia toipumisen kannalta. On turhaa elää katkeruudessa ja vihassa. Siitä saa kärsiä ihan itse, ei siitä ole kuin haittaa. Ja se harvoin edes koskettaa katkeruuden kohdetta. Mut katkeraa ihmistä se tuhoaa tehokkaasti.
 Halusin luopua vihasta ja katkeruudesta, joten annoin anteeks. Mä haluun päästä yli mun traumoista ja tajusin et anteeks antaminen on siinä aika olennainen asia. Nyt ne asiat on helpompi kohdata kun oon antanu anteeks. Uskon et ajan kanssa pelotkin kaikkoaa. Nekin on liittyny menneisiin traumoihin tavalla tai toisella. Tajusin ettei mulla ole mitään pelättävää. Ja jos oliskin, ei se pelkääminen mitään hyödytä, se vaan kuluttaa.
Mä niin iloitsen siitä et annoin anteeks!
Kiitos Herralle Jeesukselle siitä että sain siihen kyvyn! Ja kiitos Jeesus rauhasta!